Miten vastaat kun sinulle sanotaan kiitos?

Ole hyvä. 

Sain blogiyhteistyönä mahdollisuuden tutustua Ole Hyvä Luonnontuotteen perhesarjaan. Posti kuljetti minulle kokeiluun suihku- ja käsisaippuaa sekä erilaisia kodinhoitoon käytettäviä pesusaineita. Ole Hyvä Luonnontuote halusi tarjota myös teille lukijoille tilaisuuden päästä kokeilemaan heidän tuotteitaan ja sain arvontaan 50 euron suuruisen lahjakortin heidän verkkokauppaansa. Olkaa hyvät siis lukijat ja käykää kurkkaamassa Ole Hyvä Luonnontuotteen nettisivuja ja kommentoikaa kommenttiboxiin minkä tuotteen haluaisit ja jätä sähköpostiosoitteesi, niin olet mukana 50 euron arvoisen lahjakortin arvonnassa.

Mitä sinulle tulee mieleen yhdistelmistä karpalo-roobois-inkivääri tai ananas-kookos-appelsiini? Ei varmaankaan shampoo tai suihkugeeli! Ole Hyvä Luonnontuotteella on todella herkullisia raaka-aineita heidän valikoimissaan. Minä sain kokeiluun Piparminttu-Vehnäoras-Eukalyptys-suihkugeelin ja tuoksu tuotteessa on raikas ja ei-keinotekoinen. Tuote jää ehdottomasti pysyvästi käyttööni!  

Ole Hyvä-tuotteiden raaka-aineet ovat peräisin luonnosta ja ne myös hajoavat takaisin luontoon täydellisesti ja nopeasti. Kaikki raaka-aineet ovat kasvipohjaisia. 

Pyykkiä ollaan pesty kovasti ja puhdasta tulee raikkaiden tuoksujen kera!

Ole Hyvä helpottaa vanhojen pullojen uudelleenkäyttöä. Kaikkia pesuaineita voi ostaa myös täyttöpusseissa ja astian- ja pyykinpesuaineita voi ostaa myös kolmen litran kanisterissa. 

Ole Hyvä-tuotesarjan tuotteita saa myös monilta jälleenmyyjiltä, isoimpana jälleenmyyntiketjuna toimii Punnitse&Säästä liikkeet.

Ole Hyvä-tuotteet ovat Suomessa valmistettuja! 

Itse kokeilisin 50 eurolla suihkugeelejä ja kodinhoitoon tarvittavia pesuaineita.
Onnea arvontaan! Arvontapäivä on tiistaina 7.4 ja ilmoitan blogissa voittajan ja otan sen jälkeen häneen henkilökohtaisesti yhteyttä!

Mitäpä mietit?

Mieheni kysyy monesti minulta kun istumme iltaisin sohvalla tai mennessämme nukkumaan, että mitäpä mietit? Eilen illalla mieheni kysyessä tätä rupesin oikeasti miettimään, että mitäpä sitä on tullut tässä viime päivinä mietittyä. 

Onnea. Olen miettinyt monena päivänä, että olen onnellinen. Talonrakennusprojektimme on ohi, poikamme on terve taas pitkän sairasteluputken jälkeen ja kesä on tulossa harmaan talven jälkeen. 

Istun monesti vain hiljaa sohvallamme ja ihmettelen miten saimme talomme rakennettua. Olin raskaana seitsemännellä kuukaudella kun aloitimme talonrakennusprojektimme. Ottihan se koville ja moni varmasti miettiikin, että pitikö se aloittaa juuri kun vauva oli syntymässä. Kai se on niin, että talonrakennusprojektille ei ole koskaan oikeaa hetkeä ja se on vain joskus tehtävä, jos sitä halajaa. Selvisimme projektista kuitenkin ilman mitään suurempia takaiskuja ja budjetinylityksiä.  

Poikani oli viisi viikkoa putkeen kuumeessa, vatsataudissa ja flunssassa. Sama tauti kiersi koko perheemme ja välillä tuntui rankalta, vaikka kyse olikin vain ihan perussairauksista. Pienen lapsen kanssa sitä tuntee vain itsensä niin avuttomaksi kun katsoo toisen kipuilua ja huonoa oloa. On ihanaa taas kun arki on palannut sairastelukierteen jälkeen ja saamme olla terveitä. Arjen keskellä terveenä olemista ei aina muista arvostaa. 

Odotan kesää niin kuin varmasti kaikki muutkin suomalaiset. Luonto herää henkiin, pääsen perustamaan kasvimaan sekä marjastamaan. Saan nauttia auringosta ja kauniista Suomesta. 

Kiitollisuutta. Olen ollut kiitollisilla mielillä jo pidemmän aikaa. 

Poikamme syntymä ei ollut meille mikään itsestään selvyys. Haikara lensi monta kertaa talomme ohi ennen kuin saimme odotetun pakettimme. Olemme niin valtavan kiitollisia hänestä, vaikka vauva-arki onkin välillä rankkaa valvomisen ja uudenopettelemisen takia.

Kiitollinen olen myös siitä, että minulla on työpaikka mihin palata perhevapaani jälkeen. Sain työpaikkani ollessani raskaana. Ilmoitin haastattelussa odottavani esikoistani ja ajattelin, että tätä työpaikkaa en varmasti saa. Olen niin kiitollinen, että sain nykyisen työpaikkani vaikka ehdin olla työssä vain 3 kuukautta ennen äitiyslomalle jäämistä. 

Opiskeluja ja stressiä. Olen tekemässä ammattiini liittyviä jatko-opintoja ja vaikka opiskelu on paras sijoitus itseensä, niin silti ne stressaavat tällä hetkellä. Kun saan poikani nukkumaan, avaan kirjat ja aloitan lukemisen. Minulla on muutaman viikon päästä opintoihin liittyvä koe ja siihen mennessä pitäisi vielä tehdä paljon töitä. Stressaa ja väsyttää, mutta pakko se on yrittää! 

Blogia ja sen lukijoita. Olen miettinyt tätä blogia paljon ja arvostan todella, että niin moni on käynyt blogia lukemassa ja sitä kommentoimassa. Olen iloinen jos mahdollisimman moni inspiroituisi blogista ja haastaisi itsensä miettimään omia kulutustottumuksiaan sekä sitä, voisinko minä ostaa enemmän suomalaista? 

Minulla on ystäviä, jotka ovat saaneet viimeaikoina potkut töistään taloudellisen tilanteen takia. Ystäviä, jotka hakevat töitä, mutta eivät niitä löydä sekä ystäviä, jotka joutuvat viemään yt-neuvotteluja työssään läpi sekä päättämään kenet irtisanotaan. Mikään tilanne näistä ei ole heppo. On hienoa jos minä ja muutkin kuluttajat voisivat vaikuttaa omalla ostoskäyttäytymisellään siihen, että mahdollisimman monella suomalaisella olisi töitä. 

Arkea. Mitä tänään syödään? Pitäisi siivota. Liesi ei toimi, minne soitan ja kuka sen korjaa? Pyykkäämistä. Poikani hampaiden harjaamisen aloittamista. Urheilua ja rapakuntoa. Hugon hoitoa. Pääsiäisen viettoa. 

Mitäpä sinä olet miettinyt? 

Mustikkapannaria

Täysmaito oli menossa jääkapissa vanhaksi ja yritän olla heittämättä ruokaa roskiin. Tässä haasteessa olenkin onnistunut aika hyvin. Facebookissa toimii yhteisö "hävikistä herkuksi" ja olenkin inspiroitunut heidän kauttaan käyttämään kaiken ruoan mitä ostan. Ekologista ja säästeliästä! Päätin siis leipoa pannaria. 

Mustikkapannari 

8 dl maitoa täysmaitoa

mustikoita oman maun mukaan 

2 luomu kananmunaa

100 g voita

4 1/2 dl vehnäjauhoja

1  dl sokeria

1 tl leivinjauhetta

1 tl suolaa

3 tl vaniljasokeria

Vatkaa kananmunien rakenne rikki kulhossa. Lisää maito ja kuuma sulatettu voi.

Sekoita kuivat aineet keskenään toisessa kulhossa ja vispaa ne vähitellen maitoseokseen.

Anna taikinan paksuuntua vähintään puoli tuntia. Paista pannukakkua leivinpaperilla vuoratulla pellillä 200 asteisessa uunissa 30-35 minuuttia.

Mukailin ohjeen maailman parhaan pannukakun ohjeesta. En laita aivan niin paljon sokeria kuin alkuperäisessä ohjeessa on ja lisään hieman vaniljasokeria. 

Rakastan mustikoita ja lisäänkin niitä melkein kaikkeen mahdolliseen, myös pannukakkuun. Mustikat voi ripotella pellille taikinan kaatamisen jälkeen. Mustikoita ei siis tarvitse sekoittaa itse taikinaan. 

Mustikkakuume on noussut täällä jo toista mitallista. Toissavuoden kesänä keräsimme mieheni kanssa 170 litraa mustikoita. Tämä ei ole mikään mustikkavale vaan totista totta. Meidän oli pakko lopettaa mustikoiden poiminta siinä vaiheessa kun olimme ostaneet kaksi uutta pakastinta ja minä näin mustikoita sulkiessani silmät. Vähän maltillisemmin tänä kesänä! 

Hugon veli Mister iso D tuli meille hoitoon viikon ajaksi. Meillä on menossa poikien valtataistelu talonherruudesta. 

Ollaanko kavereita? 

Olipahan muuten hyvää! Kannattaa kokeilla joko ilman mustikoita tai niiden kanssa.

Kyytipojaksi kävisi kyllä jäätelökin, mutta sitä ei nyt ollut pakkasessa. 

Nyt juoksulenkkarit jalkaan ja talsimaan. Olen ilmoittautunut puolimarathonille Kuopion marathoniin syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna. Otin pienen haasteen vastaan ja nyt pitäisi parannella rapakuntoa ja alkaa juoksemaan. Olen juossut puolikkaan muutamia kertoja ja kaksi tuntiakin on alittunut. Katsotaan miten käy syyskuussa. 

Kuullaan taas! 

Leikitään leluilla, hassutellaan sanoilla

Kyllä meitä nyt hellitään auringonpaisteella. Ihanaa. Otin pojat matkaan ja mars ulos metsään. Meidän takametsässä on hankiainen, eli hanki kantaa kävelyn ja pulkalla liikkumisen. Kuulin muuten hankiais-sanan ensimmäistä kertaa tällä viikolla. Oliko se teille tuttu? 

Ostin alkutalvesta pojalleni istuttavan pulkan kevättä varten ja ajatuksena oli, että pääsemme ulkoilemaan niin, ettei aina tarvitse istua vaunuissa. Poikani tykkä todella paljon pulkkailusta ja useasti kuuluukin iloisia riemunkiljahduksia kun mennään alamäkeen tai spurtataan vauhtiin. 

Pohdimme elämäntapamuutostamme ja sen aloittamista jo hyvissä ajoin ennen maaliskuuta. Pulkkaa ostaessani nämä ajatukset pyörivät jo mielessä ja löysin tuolloin ilokseni meidän lähimarketista Suomessa tehdyn Hot Toys Oy:n pulkan. 

Kävin Hot Toysin nettisivuilla ja lähetin heille sähköpostia ja kyselin yrityksestä hieman lisää. Hot Toysilta ei voi ostaa suoraan tavaroita heidän nettisivuiltaan, mutta tuotteita löytyy todella laajasti eri kauppaketjuista. Kannattaa siis katsella omasta lähikaupasta tai -marketista heidän tuotteitaan. Valikoimiin heillä kuuluu niin  kesä- kuin talvituotteitakin. Maksoin pulkasta muistaakseni vähän vajaa viisitoista euroa. 

Yritin saada Hugosta talvisen ulkoilukuvan, mutta poika meni ihan sekaisin metsässä. Niin paljon hajuja ja ihmeteltävää. 

Minulle tuli eilen useampi kysely mistä blogini nimi tulee? Moni varmasti tietää elokuvan Little Miss Sunshine. Se on ehdottomasti suosikkielokuvani ja on toiminut minulle useasti inspiraationa. Elokuvassa päähahmo haluaa lasten missikisoihin ja hän ei edusta perinteistä käsitystä lapsimissistä. Kuitenkin hän itse uskoo itseensä ja omaan tekemiseensä eikä välitä siitä mitä muut ajattelevat. Hän ei edes ymmärrä, että hänen menestymismahdollisuuksiaan epäillään, niin vahvasti hän uskoo itseensä. 

Minusta tarina on koskettava ja kaunis. Jokaisen pitäisi nähdä itsensä kuten tuo elokuvan Little Miss Sunshine, eikä välittää muiden arvosteluista tai epäilyistä. Jokainen asettaa itse omassa päässään omalle toiminalleen esteet ja yleensä ne varmasti syntyvät juuri toisten mielipiteistä ja arvostelusta. Jos ei itse usko itseensä niin ei sitten kukaan! 

Little Boy Finland antaa mammalle purupusuja. Minulla oli yksi päivä hampaan jäljet leuassa kun poika muiskautti oikein kunnolla! 

Pojallani on myös joitakin Plasto Oy:n leluja. Plasto Oy on suomalainen yritys ja lelut tehdään Suomessa. Iso peukku siis näillekin. Ostin auton lähimarketista, eli Plastonkin leluja löytyy varmasti useista kaupoista.

Ensi viikolla on luvassa ensimmäinen blogiarvonta. Jää kuulolle mitä on tulossa arvontaan! 

Jotain uutta ja jotain vanhaa

Kuvan kengät ovat yli kolmekymmentä vuotta vanhat. Ne olivat minulla jalassa kun olin yksivuotisvalokuvauksessa. Äitini antoi ne minulle joskus nuoruudessani, ja ne ovat olleet osa huoneeni tai kotini sisustusta siitä saakka. Ajattelin aina, että jos minulla on joskus lapsi, laitan ne hänelle jalkaan yksivuotisvalokuvaukseen. Vielä muutama kuukausi ennen kuin Little boy Finland saa mamman kengät jalkaansa. 

Vuotemme inspiroimana kurkkasin kenkien pohjiin ja siellähän se luki. Made in Finland. En ole vielä ostanut pojalleni uusia kenkiä koska hän ei kävele. Eikös niitä tehdä Suomessa? 

Olen sisustanut poikani huonetta erilaisilla tauluilla ja olen jo pitkään haaveillut uudesta taulusta hänen huoneeseensa. Löysin ihanan suomalaisen sisustustaulukaupan, jolla on aika hauska tarinakin. 

Poster Mister antaa taulun tilaajalle mahdollisuuden suunnitella taulunsa itse ja näin jokaisella taulun ostajalla on mahdollisuus saada oma persoonallinen taulu kotiinsa. Ihana idea siis! 

Jää seuraamaan minkälainen taulu meille ilmestyy! 

Hankin pojalleni jo aika varhaisessa vaihessa raskauttani oman lapsikirjan. Olen yllättynyt miten paljon olemme sitä täyttäneet. Olen ajatellut, että kirjoitan pojalleni päiväkirjaa hänen lapsuudestaan, jota hän voi sitten myöhemmin lueskella. Äitini jaksoi nähdä saman vaivan minun ja sisarusteni kohdalla, ja olemme saaneet lapsuusajan kirjat itsellemme muistoksi. 

Ostimme Oppi&Ilon Minun kirjani muistaakseni Suomalaisesta Kirjakaupasta. Kirjassa hauskaa ja erilaista on se, että kirja seuraa lapsen kasvamista täysi-ikäiseksi saakka. Lisäksi kirjaa voi tehdä oman näköiseksi, sillä kirjassa on erilaisia siirrettäviä elementtejä, kuten tarroja. Jos siis mietit minkälaisen lapsikirjan hankit tai vaikka ostat lahjaksi syntyvälle lapselle, niin tässäpä oiva vaihtoehto. 

Jostain syystä kaikki johdot ovat nyt niin ihania! 

Little Boy Finland nukkuu ja mamma lähtee nyt opiskelemaan! 

Tunteiden viemää

Olen miettinyt perheemme kulutustottumuksia ja sitä mikä on ollut hinnan ja tottumuksen lisäksi kuluttamistamme vahviten ohjaava tekijä? 

Se on tunne. Tunne siitä, että haluan jonkun tietyn tavaran tai tuotteen koska se on sosiaalisesti haluttavaa. Tunne, että poikani voi parhaiten tätä tuotetta käyttäen. Tunne, että olen osa jotakin kun hankin tiettyjä asioita. 

Tiesitkö, että ihmiset tekevät 90 prosenttia ostopäätöksistään tunteella. Ostospäätöksiä ohjaavia tekijöitä on tutkittu ja todettu, että tunteet ohjaavat eniten kuluttajien ostamista. 

Minulla on tunne, että nämä tekevät minulle hyvää! 

Juttelimme mieheni kanssa tunteiden vaikutuksesta ostamiseen ja hän selitti minulle hänen suurta rakkauttaan Coca-Colaa kohtaan. Mieheni  tunneside kyseiseen tuotteeseen syntyi hänen lapsuudessaan. Joka perjantai viikon päätteeksi miehelleni ja hänen veljilleen ostettiin herkuksi Coca-Colaa. Mieheni kuvasi, että Coca-Cola luo hänelle rentoutumisen ja turvallisuuden tunteen. Aina kun hän nauttii kyseistä tuotetta, se palauttaa hyviä muistoja ja vahvoja tunteita. Tuotteen käyttäminen liittyy viikonlopun alkamiseen ja rentoutumiseen. Coca-Colan ostaminen ei ole siten perustunut pelkästään sen makuun, vaan se on edustanut miehelleni jotakin tuttua ja turvallista, jotakin miellyttävää tunnetta. 

Valitettavasti Mr Finland joutuu nyt olemaan vuoden ilman Coca-Colaa. Mieheni sanoi, että tämä on hänen osaltaan suurin uhraus ostostottumustemme muuttamisessa. 

Tunne- ja muut tekijät ohjaavat perheemme ostamista myös tämän vuoden aikana, vaikka ostospäätöstemme tekeminen perustuu ensisijaisesti suomalaisuuteen. 

Teemme edelleen tunteen perusteella ratkaisuja sen suhteen minkä suomalaisen yrityksen tuotteita ostamme silloin kuin tuotteella tai palvelulla on useampi suomalainen tarjoaja. Joku tuote tuntuu toista tutummalta ja siihen on ehkä törmännyt useammin mainonnassa. 

Miten sinä teet ostospäätöksesi? Oletko tunteella ostaja? Onko suomalaisuus sellainen tunne, joka ohjaa ostamistasi? 

Pastaa ja skumppaa

Lauantai-illan suunnitelmat muuttuivat hieman alkuperäisestä kun ystävämme eivät päässeetkään tulemaan. R ja M jos olette kuulolla, niin toivottavasti näemme mahdollisimman pian!

Jääkaapissa odottivat iltaa varten varatut ruokatarvikkeet ja skumppa, joten päätimme kuitenkin laittaa pöydän koreaksi ja syödä hyvin. 

Sara La Fountainin kirjassa Passion for Food on helppo, nopea ja maukas chorizo-vodkapastaresepti. 

Chorizo-vodkapasta - 2-4 annosta

2 rkl oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä raastettuna
3/4 dl vodkaa
2 rkl tomaattipyreetä
3,5 dl kermaa
250 g pastaa, keitettynä al dente
70 g chorizomakkaraa, suikaloituna
1 rkl kapriksia
3 rkl mustia oliiveja
1 rasia kirsikkatomaatteja
suolaa
pippuria
sokeria
2 rkl basilikaa, silputtuna
parmesania

Lämmitä pannulla tilkka öljyä ja lisää raastettu valkosipuli. Lisää vodka, tomaattipyree ja kerma. Anna kiehua noin kymmenen minuuttia niin, että alkoholi haihtuu. Lisää keitetty pasta, chorizomakkara, kaprikset ja mustat oliivit. Lisää lopuksi vielä kirsikkatomaatit ja anna niiden pehmetä hieman, noin 1-2 minuuttia. Mausta. Koristele annos basilikalla ja parmesanilla.

Herra Snellman oli valmistanut meille ystävällisesti suomalaista chorizo-makkaraa. Oli maukasta, vaikka ei aivan vetänyt vertoja tulisuudellaan espanjalaisille serkuilleen. Kannattaa kuitenkin kokeilla! 

Käväisin valtion alkoholimyymälässä hakemassa pastaan tarvikkeita ja samalla kysäisin myyjältä, onko heillä myynnissä suomalaisia tuotteita. Meidän kauppakassiin päätyi kuvan suomalainen skumppa.

Tyytyväinen kokki. 

Kun mahaan taas mahtui, niin jälkkäriksi nautiskelimme helppoa kokkailua jatkaaksemme leipäjuustoa ja lakkahilloa. Toimii aina. Lämmitin juuston uunissa ja hilloa päälle. Voila! 

Kaupassa käyminen vie nykyään hieman enemmän aikaa kun tarkastelee tuotteiden alkuperää ja etsii suomalaisen vaihtoehdon. Uskon, että ostosten tekeminen kuitenkin nopeutuu hiljalleen ja sitä rupeaa tekemään ostokset tottumuksesta ostaa suomalaista. On sanottu, että uuden tottumuksen opetteleminen vie 28 päivää jonka jälkeen siitä tulee tapa. Tämän vuoden jälkeen me emme varmasti enää osaa edes ostaa muuta kuin suomalaista. 

Osaako kukaan muuten sanoa tehdäänkö Suomessa hammasharjoja ja partahöyliä? Mietin tässä itsekin mieheni lisäksi, että pitääkö siirtyä kokonaan sokerointiin :)